Sivut

21.9.2013

Mutainen aamunaloitus

Lauantaiaamut ovat hienoja jo siksi, että ne ovat lauantaiaamuja. Kun kiireettömän lauantaiaamun yhdistää vielä syksyiseen ruskaan ja poskilla jo vähän kipristelevään ilmaan, ollaan hyvillä vesillä. Ja jos jaksaa herätä aikaisin, ei aamulenkillä tule ketään vastaan. Toisin on arkena.

Valokin taitaa pitää syksystä. Sateista se ei oikein välitä, mutta hiukan viileämmästä ilmasta kyllä. Viileän ilman myötä myös Valon energiataso on tuntunut nousevan. On ollut helpottavaa huomata, että kesän laiskuus on hävinnyt ja tilalle on tullut energinen koira. Ajattelin kirjoittaa tästä lisää vielä myöhemmin ja käydä läpi, mitä muutoksia kastrointi on tuonut puoli vuotta leikkauksen jälkeen.

Joka tapauksessa, kaikki eivät tunnu arvostavan syksyn ilosanomaa yhtä paljon kuin minä tai Valo. Näytin M:lle tätä kuvaa, ja reaktio oli vähän erilainen:

- Onks toi meidän pellolta otettu kuva?
- On, oltiin siellä Valon kanssa aamulla. Eiks oo hieno maisema?
- Ihan mutasta!

Okei, olihan tuossa jotain perääkin. Valon tassut, minun kengät ja jopa housunlahkeeni menivät ihan liejuisiksi.

Mutta voi pojat, oli se sen arvoista!

4 kommenttia:

  1. :) ihqua!
    Tohon edelliseen postaukseen, meillä noutajat ulvoivat suoraa huutoa kun leikittiin leluilla noutoleikkiä pihalammessa. Olin aina vähän huolissani että naapurit luulee että täällä hakataan koiria tai jotain vastaavaa, meteli oli aikalailla sen kaltaista...mutta ne kyllä tiesivät että täällä leikitään taas. Nämä nykyiset koirat on ihan mykkiä vaikka leikitään, mutta silti innoissaan tietysti.

    VastaaPoista
  2. Aikaisin aamulla tai myöhään illalla on kyllä parasta lenkkeillä kun ei tule ketään vastaan. Ja on muuten kaunis maisema mun mielestä! Kiva että Valo on piristynyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Tosin itse väsähdän aika aikasin illalla, joten keskityn vaan aikaisiin aamuihin. Ja kiitos :)

      Poista