Viime viikko oli lähes kaikkea sitä, mitä elämäni yleensä on. Poukkoilua ja juoksua paikasta toiseen, ystäviä, Valon kanssa leikkimistä ja hetkittäisiä rauhoittumisen hetkiä.
Ajattelin, etten ehtinyt olla Valon kanssa juurikaan, mutta tämän tekstin kirjoitettuani huomasin, että kyllä niitä yhteisiä hetkiä tuli yksi jos toinenkin.
Maanantai oli siitä erikoinen päivä, että en ulkoillut Valon kanssa lainkaan. Heräsin töihin jo kuudeksi ja illalla suuntasin tapaamaan siskoani. M hoiti siis päivän kaikki lenkit ja otti Valon mukaan töihin. Valo oli ahkeralla päällä - se avasi posteja, kaivoi työpaikan roskiksesta meetvurstipaketin ja esitteli leluaan työpaikan jokaiselle työskentelijälle.
Kotiinpaluumatkallani törmäsin tollerivanhukseen, joka heilutti häntäänsä, kun katselin sitä. Koiran kasvot olivat kauniin harmaat ja ryhti hieman lysähtänyt. Päästyäni kotiin Valo kävi vielä ylikierroksilla omasta pitkästä päivästään ja kävi jatkuvasti hakemassa lelukopastaan
leluja, vaikkei se saisi. En pystynyt vastustamaan kiusausta,
vaan valitsin oman leluni ja leikimme vielä hetken ennen nukkumaanmenoa.
Tiistaina teimme pitkän aamulenkin ja törmäsimme mukavaan naapurimme. Naapuri on todella koirarakas, ja Valo sai huomiota ja rapsutuksia sylin täydeltä. Pidin etäpäivän kotona, ja Valo oli tilanteeseen tyytyväinen. Jossain vaiheessa päivää pidin tauon ja leikkasin Valon kynnet. Kynsienleikkuu ei todellakaan ole Valon lempipuuhaa, mutta se saa joka kerta palkkioksi pienen luun. Se on aina yhtä innoissaan pienestä puristeluutikusta, jonka syöminen kestää noin kaksi minuuttia.
 |
| Bongaa kuvasta koira. |
Keskiviikkona heräsin aikaisin ja tein Valon kanssa aamulenkin puolihorroksessa. Heti töistä päästyäni lähdin ulkoilemaan Valon kanssa. Illalla suuntasimme ylimääräisiin agilitytreeneihin. Saimme kyydin seurakaverilta, jolla oli tokotreenit ennen agilitya. Tokohallilla oli vain muutama treenaaja, joten mekin päätimme osallistua treeneihin. Kaikki ihmettelivät Valon makuullapysymistaitoja, ja niin ihmettelin muuten minäkin! Valo oli onnensa huipulla, ja treenasimme yhteensä lähes kolme tuntia. Kotiin pääsimme vasta yhdentoista maissa. Minua hymyilytti vielä nukkumaanmennessäkin.
Torstaina Valo pääsi heti aamulenkin jälkeen M:n isän luokse. Valo vietti siellä koko päivän. Itse tapasin töiden jälkeen ystäviäni ja M meni pelaamaan sählyä.
Perjantaina minulla oli vapaapäivä. Aamuruuan annettuani sukkani kastuivat - astuin Valon tekemään kuolalätäkköön. Iltapäivällä kävimme tervehtimässä äitiäni, jolla oli tiistaina syntymäpäivä. Äitini luokse on vain muutama kilometri, ja menimme sinne Valon kanssa kävellen. Koko sen ajan, kun olimme äitini luona, Valo mökötti.
M:llä oli sekä minulle että Valolle ystävänpäiväyllätykset, jotka hän oli saanut töistä. Minulle sydämenmuotoinen suklaarasia ja Valolle sydämenmuotoinen stressipallo. Valo ja minä olimme molemmat enemmän kuin iloisia.
Lauantaina heräsin tuttuun tapaan aikaisin ja päätin mennä pitkälle aamulenkille. Olen usein heti herättyäni virkeällä päällä, ja M taas mieluusti nukkuisi puoleen päivään saakka. Ulkona ollessamme M saa ainakin hetken nukkua ihan rauhassa. Päivälenkin teimme yhdessä koko porukka. Päivä kului lähinnä siivoamiseen, leikkimiseen ja telkkarin katseluun.
Sunnuntaina suuntasin heti aamusta agilityyn. M tuli mukaamme, sillä minun täytyi ehtiä töihin heti agilitytreenien jälkeen. Treenit menivät hyvin, ja lähdin hyvillä mielin töihin. Töissä työkaverini kysyi miten "agiliitäminen" sujui ja minua hymyilytti. Työkaverinikin osaavat agilitytermistöä!
Viime viikko oli antoisa, väsyttävä ja täynnä ilahduttavia pieniä hetkiä.
Toivottavasti tästä viikosta tulee vähintään yhtä hyvä.
Pikkuhiljaa uusi koti, oma piha ja uudet maastot ovat alkaneet tuntua Valosta mahdollisuudelta. Kääntöpiste taisi tulla siinä vaiheessa, kun asetuimme ensimmäisenä iltana lattialle nukkumaan, ja Valo tuli jalkoihini nukkumaan. Sitä vielä jännitti, ja läheisyys toi turvaa. Aamulla se ei kuitenkaan ollut enää jaloissani. Häntä oli noussut ylös ja olemuskin oli keveämpi.
