Mitä sanoja voisinkaan käyttää, jolla voisin selittää. Miksi en ole kirjoittanut, miksi kirjoittaminen ei enää huvita.
Koko pieni elämäni on muuttunut siitä hetkestä, kun viimeksi olen tänne kirjoittanut.
Valo voi hyvin, sen paino on tippunut merkittävästi ja se on energisempi kuin koskaan. Mitä muuta sille sitten kuuluu? En tiedä.
Asun tällä hetkellä ulkomailla, yksin. Valo ei ole mukanani täällä, ja minulla on sitä ihan käsittämättömän kova ikävä. Kuiskasin sen korvaan näkemiin ja halasin sitä niin kovaa, että se kiemurteli. Kun palaan Suomeen, on Valo kanssani ainakin aluksi vuoroviikoin. Mitä sitten tapahtuu - se jää nähtäväksi.
Tämän blogin kirjoittaminen on ollut palkitsevaa, mutta tuntuu että nyt on aika uusille asioille. Olen mahdottoman kiitollinen kaikista kommenteista, viesteistä ja yhteydenotoista joita olen saanut. Ne ovat saaneet minut hymyilemään sellaisinakin hetkinä, kun hymyileminen ei ole ollut aiheellista.
Onneksi Valo on edelleen Valo. Rakas, niin rakas oma pieni punanokkani, jonka haluaisin pitää kanssani aina. En malta odottaa, että tapaan sen taas.