Hyvät päivät, aurinko ja pallon perässä juokseminen. Ne ovat niitä hetkiä, jotka minä haluan muistaa vielä vanhakin.
31.1.2015
Aurinkoa kohden
Pitkästä aikaa otin lenkille mukaan lelun ja kameran. Aurinko paistoi niin, että unohdin että päätäni särki. Juoksimme kilpaa ja Valo oli onnellisempi kuin koko viikkona.
Hyvät päivät, aurinko ja pallon perässä juokseminen. Ne ovat niitä hetkiä, jotka minä haluan muistaa vielä vanhakin.
Hyvät päivät, aurinko ja pallon perässä juokseminen. Ne ovat niitä hetkiä, jotka minä haluan muistaa vielä vanhakin.
26.1.2015
Vuoden 2014 kulut
Viimeistään nyt sain huomata, että kysymys kuinka paljon koiran pitämiseen menee rahaa, on hyvinkin subjektiivinen. Edellisvuonna Valo kustansi meille reilu 500 euroa kun taas viime vuonna pätäkkää paloi reilu tonni, siis tuplasti enemmän! Vuoden 2013 kulut löytyvät täältä.
Viime vuonna eniten rahaa kului agilityyn. 600 euroa radalla höntsäilyyn. Kivat sille. Ei vaan, agility on huippuharrastus ja maksan hyvästä fiiliksestä edelleen mielelläni. Muita yhtä kalliita harrastuksia minulla ei ole, joten raha riittää tähän hyvin.
Alla kaikki kulut eriteltynä.
Agility 620 e
205 e treenit, 235 e kisat, 40 e lisenssi + vakuutus & 140 e bensa
Viime vuonna agilityyn kului aika reippaasti rahaa. Edellisvuonna harrastus maksoi vajaa 200 e, mutta viime vuonna mukaan tuli kisailu. Kisamaksut olivatkin suurin yksittäinen menoerä, eivätkä ne muuten ole mitään halpaa lystiä. Pahimmillaan siitä minuutin radallaoloajasta saatetaan veloittaa jopa 15 euroa!
Eläinlääkäri 210 e
60 e rokotukset, 150 e kuvaukset
Kesällä Valo sai nelosrokotteen. Voimassaoloaika riippuu valmisteesta, Valon rokote kestää kolme vuotta. Kennelyskä tulisi uusia vuosittain, mutta me uusimme sen ainoastaan samalla muiden, pakollisten rokotteiden kanssa. Viime vuonna kävimme myös kuvauttamassa Valon lonkat ja kyynärät. Kuvaukset olivat epäviralliset, ts. niistä ei mennyt merkintää Kennelliiton jalostustietojärjestelmään. Viralliset kuvaukset olisivat maksaneet noin viisikymppiä lisää.
Lääkitys 36 e
Punkkipanta 20 e, matolääkkeet (x2) 16 e
Jokavuotiset menoerät, punkkipanta ja matolääkkeet, vievät budjetista osansa. Jotkut syöttävät muuten koirilleen valkosipulia punkinkarkotukseen, minä en ole sitä vielä kokeillut.
Ruoka 175 e
Kuivanappulat 175 e
Viime vuosi mentiin enemmän tai vähemmän Jahti&Vahti kuivamuonalla. 15 kilon säkki menee meillä kahdessa kuukaudessa, ja yksi säkki maksaa reilu 30 euroa. Välillä kaupan säkit ovat revenneet, ja silloin ruuat saa yleensä halvemmalla. Lisäksi Valo saa ruokansa sekaan vettä, öljyä ja ajoittain myös ylijääneitä lihatuotteita.
Luut, herkut ja lelut 28 e
Luut ja herkut 16 e, lelut 12 e
Kotona meillä seilaa ikiluu, sellainen valkoinen puristeluu. Ikiluuta kannetaan paikasta toiseen, mutta vain harvoin sitä syödään. Ikiluita menee vuositasolla ehkä kolme. Lisäksi Valo saa noin kerran-kaksi viikossa herkkuluita, jotka vaihtelevat pienistä puristeluutikuista isompiin lihaisiin luihin. Lelukoriin täytettä tuli muun muassa munapallon muodossa. Kaikki muut lelut ovat olleet käytettynä ostettuja tai kisapalkintoja.
Muut 89 e
Koulutus 5 e, treeniliivi 84 e
Seuran järjestämä luento harrastuskoiran huollosta kustansi vitosen. Se oli hyvin käytetty vitonen! Lisäksi hurjat 84 euroa meni treeniliiviin. Hinta oli ainakin ainakin minun mielestäni suolainen, mutta treeniliivi on agilityssa (ja toki muussakin treenauksessa) superkätevä, eikä sitä ilman enää pärjäisi.
Yhteensä 1158 e
Tämän vuoden suunnitelmat ovat vielä auki, mutta eiköhän rahaa kulu nytkin. Agilityn lisäksi mahdollisia isoja menoeriä ovat kuivanappuloiden vaihto laadukkaampiin sekä mahdollinen ulkomaille muutto.
Oletteko te jo laskeneet viime vuoden koira-aiheiset menot? Mihin rahaa kului eniten?
Viime vuonna eniten rahaa kului agilityyn. 600 euroa radalla höntsäilyyn. Kivat sille. Ei vaan, agility on huippuharrastus ja maksan hyvästä fiiliksestä edelleen mielelläni. Muita yhtä kalliita harrastuksia minulla ei ole, joten raha riittää tähän hyvin.
Alla kaikki kulut eriteltynä.
***
Agility 620 e
205 e treenit, 235 e kisat, 40 e lisenssi + vakuutus & 140 e bensa
Viime vuonna agilityyn kului aika reippaasti rahaa. Edellisvuonna harrastus maksoi vajaa 200 e, mutta viime vuonna mukaan tuli kisailu. Kisamaksut olivatkin suurin yksittäinen menoerä, eivätkä ne muuten ole mitään halpaa lystiä. Pahimmillaan siitä minuutin radallaoloajasta saatetaan veloittaa jopa 15 euroa!
Eläinlääkäri 210 e
60 e rokotukset, 150 e kuvaukset
Kesällä Valo sai nelosrokotteen. Voimassaoloaika riippuu valmisteesta, Valon rokote kestää kolme vuotta. Kennelyskä tulisi uusia vuosittain, mutta me uusimme sen ainoastaan samalla muiden, pakollisten rokotteiden kanssa. Viime vuonna kävimme myös kuvauttamassa Valon lonkat ja kyynärät. Kuvaukset olivat epäviralliset, ts. niistä ei mennyt merkintää Kennelliiton jalostustietojärjestelmään. Viralliset kuvaukset olisivat maksaneet noin viisikymppiä lisää.
Lääkitys 36 e
Punkkipanta 20 e, matolääkkeet (x2) 16 e
Jokavuotiset menoerät, punkkipanta ja matolääkkeet, vievät budjetista osansa. Jotkut syöttävät muuten koirilleen valkosipulia punkinkarkotukseen, minä en ole sitä vielä kokeillut.
Ruoka 175 e
Kuivanappulat 175 e
Viime vuosi mentiin enemmän tai vähemmän Jahti&Vahti kuivamuonalla. 15 kilon säkki menee meillä kahdessa kuukaudessa, ja yksi säkki maksaa reilu 30 euroa. Välillä kaupan säkit ovat revenneet, ja silloin ruuat saa yleensä halvemmalla. Lisäksi Valo saa ruokansa sekaan vettä, öljyä ja ajoittain myös ylijääneitä lihatuotteita.
Luut, herkut ja lelut 28 e
Luut ja herkut 16 e, lelut 12 e
Kotona meillä seilaa ikiluu, sellainen valkoinen puristeluu. Ikiluuta kannetaan paikasta toiseen, mutta vain harvoin sitä syödään. Ikiluita menee vuositasolla ehkä kolme. Lisäksi Valo saa noin kerran-kaksi viikossa herkkuluita, jotka vaihtelevat pienistä puristeluutikuista isompiin lihaisiin luihin. Lelukoriin täytettä tuli muun muassa munapallon muodossa. Kaikki muut lelut ovat olleet käytettynä ostettuja tai kisapalkintoja.
Muut 89 e
Koulutus 5 e, treeniliivi 84 e
Seuran järjestämä luento harrastuskoiran huollosta kustansi vitosen. Se oli hyvin käytetty vitonen! Lisäksi hurjat 84 euroa meni treeniliiviin. Hinta oli ainakin ainakin minun mielestäni suolainen, mutta treeniliivi on agilityssa (ja toki muussakin treenauksessa) superkätevä, eikä sitä ilman enää pärjäisi.
Yhteensä 1158 e
***
Tämän vuoden suunnitelmat ovat vielä auki, mutta eiköhän rahaa kulu nytkin. Agilityn lisäksi mahdollisia isoja menoeriä ovat kuivanappuloiden vaihto laadukkaampiin sekä mahdollinen ulkomaille muutto.
Oletteko te jo laskeneet viime vuoden koira-aiheiset menot? Mihin rahaa kului eniten?
15.1.2015
Kepon kanssa reissuun
Ette arvaakaan, mikä hämmästys nousi pintaan, kun eräissä agilitykisoissa seurakaverini kysyi, onko minulla kepo mukana matkassa?
Kisat olivat ensimmäisiä, joihin osallistuin, ja ajattelin että nyt tuli moka. Onko kepo joku välttämättön väline, mikä kisoissa on hyvä olla mukana? Ja sitten ehdin jo harmitella, että miksen ole älynnyt hankkia sellaista, mikä-ikinä-onkaan. Se on varmasti todella hyödyllinen.
Onneksi, ihan huomaamatta, kepo oli kuin olikin mukana - ja aika hyödyllinhenän se ainakin välillä on!
Oletteko te kuulleet kyseistä termiä? Minulle tämä oli ihan uusi juttu, ja jaksaa kyllä hymyilyttää vieläkin. Urbaanin sanakirjan mukaan näköjään kelpo kepo voi kehittyä KNAMiksi asti!
Miten paljon olenkaan koiraharrastuksesta oppinut.
Kisat olivat ensimmäisiä, joihin osallistuin, ja ajattelin että nyt tuli moka. Onko kepo joku välttämättön väline, mikä kisoissa on hyvä olla mukana? Ja sitten ehdin jo harmitella, että miksen ole älynnyt hankkia sellaista, mikä-ikinä-onkaan. Se on varmasti todella hyödyllinen.
Onneksi, ihan huomaamatta, kepo oli kuin olikin mukana - ja aika hyödyllinhenän se ainakin välillä on!
Oletteko te kuulleet kyseistä termiä? Minulle tämä oli ihan uusi juttu, ja jaksaa kyllä hymyilyttää vieläkin. Urbaanin sanakirjan mukaan näköjään kelpo kepo voi kehittyä KNAMiksi asti!
Miten paljon olenkaan koiraharrastuksesta oppinut.
12.1.2015
Suurten kysymysten äärellä
Vuosi on alkanut rytinällä ja minä olen luvannut olla parempi ihminen. Olen mm. lopettanut karkinsyönnin, kunnostautunut saliharrastuksen parissa ja hakeutunut hyväntekeväisyystyön pariin. (Heh, näin tarkemmin ajateltuna nämä on kuin suoraan iltapäivälehden kliseisimmät uudenvuodenlupaukset -listauksesta. Puolustuksen sanana nämä eivät kuitenkaan ole olleet niitä, uudenvuodenlupauksia, vaan loppiaislupauksia. Täysin eri asia.) Kaikkien näiden suurten ajatusten keskellä yksi asia on pysynyt aika pienenä.
Nimittäin Valo.
Se ei juurikaan pidä meteliä itsestään. Se vain tallustelee vieressä, vähän tökkii jäätä käpälällään ja syö muutaman kaninpapanan. Sisällä se menee väsyneenä kylpyhuoneeseen ja vielä väsyneempänä omaan koppaan. Niin sitä alkaa ajattelemaan, että mitä tuon koiran päässä oikein liikkuu. Kaninpapanat ja koirakaverit vai elämän suuret kysymykset?
Olen aina pitänyt Valoa viisaana koirana. Se osaa piristää juuri oikeilla hetkillä ja nauttia pienistäkin asioista. Toisaalta, Valo on aitoon tolleritapaan myös äärimmäisen höntti hurtta. Se saattaa juosta päin seinää tai kiertää puuta jatkuvasti väärään suuntaan.
Se taitaa kyllä olla aika hyvä tasapaino: vähän maailmanparantamista ja aika ajoittan, vähän kaninpapanaa.
Nimittäin Valo.
Se ei juurikaan pidä meteliä itsestään. Se vain tallustelee vieressä, vähän tökkii jäätä käpälällään ja syö muutaman kaninpapanan. Sisällä se menee väsyneenä kylpyhuoneeseen ja vielä väsyneempänä omaan koppaan. Niin sitä alkaa ajattelemaan, että mitä tuon koiran päässä oikein liikkuu. Kaninpapanat ja koirakaverit vai elämän suuret kysymykset?
Olen aina pitänyt Valoa viisaana koirana. Se osaa piristää juuri oikeilla hetkillä ja nauttia pienistäkin asioista. Toisaalta, Valo on aitoon tolleritapaan myös äärimmäisen höntti hurtta. Se saattaa juosta päin seinää tai kiertää puuta jatkuvasti väärään suuntaan.
Se taitaa kyllä olla aika hyvä tasapaino: vähän maailmanparantamista ja aika ajoittan, vähän kaninpapanaa.
3.1.2015
Vuosi 2014 pähkinänkuoressa
Hyvää uutta vuotta! Loppuvuosi hurahti sellaisessa flunssasumussa, että minä en tehnyt oikeastaan mitään järkevää.
Viime vuosi meni ohi salamanvauhdilla ja on jonkinlaisen yhteenvedon paikka. Viime tammikuussa tilanne oli aika erilainen kuin mitä se on nyt.
Tammikuussa starttasimme virallisesti agilityuramme. Ensimmäisistä kisoista tuli komeasti hylly. Kipinä kisaamiseen kuitenkin syttyi, ja kävimme viime vuonna yhteensä yhdeksässä kisassa. Tammikuussa pohdin myös, millainen on Kunnon Koiranomistaja.
Helmikuussa muutimme uuteen asuntoon. Uusi kotimme on pikkuruinen rivarinpätkä omalla pihalla. Vaikka asunto on mukava, muutto lienee edessä taas tälle vuodelle. Lisäksi minä sain työpaikan omalta alaltani viestinnän parissa. Kävimme myös pulkkamäessä, joka on Valon talvipuuha numero yksi.
Maaliskuu, siitä en jostain syystä muista yhtään mitään. Blogia lunttaamalla selviää, että olen listannut koiran omistamisen parhaimpia ja pahimpia puolia ja kirjoittanut ihanista Lillistä ja Hipusta, jotka toimivat hoivakoirina Lohjan Kulttuuripajalla.
Huhtikuussa vietimme jälleen sekä minun että Valon syntymäpäiviä. Teimme myös suunnistusretken kotimme lähellä sijaitsevalle järvelle, ja onnen määrä oli mittaamaton, kun löysimme perille. Pääsiäistä vietimme munapallon kanssa, ja osoittipa Valo myös sankarikoiran elkeitä. Kuukauden naurut toi muovirasia, jonka päälle Valo pimeänä huhtikuun iltana nukahti.
Toukokuussa sääilmiöt näyttivät ailahtelevaisuutensa: ensin satoi rakeita ja sitten helteet paahtoivat koiranturkin karrelle. Kävin myös lomamatkalla Barcelonassa.
Kesäkuussa vietimme juhannusta mökillä hirvien ja dobermannien seassa. Ehtipä Valo myös nolostuttaa minut ulvomalla ambulansseja viiden euron cappucinojen ja vuohenjuusto-villirucola-papaija-croissanttien kahvilassa. Kesäkuu oli kuitenkin ehdottomasti paras siitä, että Valo sai uuden ystävän, Cocon.
Heinäkuussa minä vietin ensimmäisen palkallisen lomani. Olin lomalla koko kuukauden. Kävimme Valon kanssa ravintolassa syömässä falafelia, Visulahdessa ihmettelemässä dinosauruksia ja hakemassa parit mustelmat luontopolulta. Heinäkuu oli mökkeilyn kulta-aikaa, ja Valo taisi viettää enemmän aikaa järvessä kuin maalla. Valo onnistui myös, epäilyistä huolimatta, syömään kokonaisen nakin.
Elokuussa onnisti vihdoin ja viimein agilitykisoissakin. Mökkimatkan ohella tehty reissu kisoihin tuotti tulosta, ja ensimmäinen luva tuli tuplana. Viimeiset lomapäivämme vietimme retkeilemällä, paikkaan palaamme ensi vuonna varmasti uudestaan! Kävimme myös veneilemässä, ja yksityisyydestä huolimatta Valoa kiinnosti vain lähistöllä olevat grilliritilät.
Syyskuussa aloitin opiskelut yliopistossa. Kävimme myös kuvauttamassa Valon, ja tulokset olivat onneksi hyvät. Agilityssa nousimme kakkosluokkaan.
Lokakuussa pohdin ihmisiä, jotka pitävät hallitsemattomia koiriaan vapaina ja pentutehtailua, joka ikävä kyllä nostelee päätään täällä koto-Suomessakin. Teimme myös retken Torronsuon kansallispuistoon, joka tarjosi upeat puitteet hyvälle päivälle. Agilityssa hommat menivät sekä päin putkea että ihan putkeen.
Marraskuu oli kuukausista rankin. Tein kellon ympäri koulutöitä. Kun vapaata oli, tein töitä, ulkoilutin Valoa ja ehdinpä pohtia koiran ravinto-asioitakin. Marraskuu oli ihan älyttömän rankka, mutta palkitseva. Marraskuussa työkaverini otti itselleen rescuekoira Pojun, joka alussa kiipeili seinille ja söi kaiken lampun varjostimista puhelimen latureihin.
Joulukuussa pääsin vihdoin ansaitulle lomalle. Kuun puolivälissä koulu loppui, ja jäljelle jäi enää työnteko. Kun jäin lomalle töistäkin, sain flunssan, jonka parissa olenkin sitten viettänyt lomapäiväni. Tarkemmin ajatellen flunssa on ollut ihan tervetullut; olen saanut oikeasti levätä.
Viime vuosi oli tapahtumarikas, raskas mutta ennen kaikkea onnellinen. Uskon, että tämä vuosi tuo tullessaan ihan uudet kujeet. Mitä ikinä tapahtuukin, toivon, että Valo pysyy matkassani tänäkin vuonna yhtä onnellisena kuin aina.
Viime vuosi meni ohi salamanvauhdilla ja on jonkinlaisen yhteenvedon paikka. Viime tammikuussa tilanne oli aika erilainen kuin mitä se on nyt.
Tammikuussa starttasimme virallisesti agilityuramme. Ensimmäisistä kisoista tuli komeasti hylly. Kipinä kisaamiseen kuitenkin syttyi, ja kävimme viime vuonna yhteensä yhdeksässä kisassa. Tammikuussa pohdin myös, millainen on Kunnon Koiranomistaja.
Helmikuussa muutimme uuteen asuntoon. Uusi kotimme on pikkuruinen rivarinpätkä omalla pihalla. Vaikka asunto on mukava, muutto lienee edessä taas tälle vuodelle. Lisäksi minä sain työpaikan omalta alaltani viestinnän parissa. Kävimme myös pulkkamäessä, joka on Valon talvipuuha numero yksi.
Maaliskuu, siitä en jostain syystä muista yhtään mitään. Blogia lunttaamalla selviää, että olen listannut koiran omistamisen parhaimpia ja pahimpia puolia ja kirjoittanut ihanista Lillistä ja Hipusta, jotka toimivat hoivakoirina Lohjan Kulttuuripajalla.
Huhtikuussa vietimme jälleen sekä minun että Valon syntymäpäiviä. Teimme myös suunnistusretken kotimme lähellä sijaitsevalle järvelle, ja onnen määrä oli mittaamaton, kun löysimme perille. Pääsiäistä vietimme munapallon kanssa, ja osoittipa Valo myös sankarikoiran elkeitä. Kuukauden naurut toi muovirasia, jonka päälle Valo pimeänä huhtikuun iltana nukahti.
Toukokuussa sääilmiöt näyttivät ailahtelevaisuutensa: ensin satoi rakeita ja sitten helteet paahtoivat koiranturkin karrelle. Kävin myös lomamatkalla Barcelonassa.
Kesäkuussa vietimme juhannusta mökillä hirvien ja dobermannien seassa. Ehtipä Valo myös nolostuttaa minut ulvomalla ambulansseja viiden euron cappucinojen ja vuohenjuusto-villirucola-papaija-croissanttien kahvilassa. Kesäkuu oli kuitenkin ehdottomasti paras siitä, että Valo sai uuden ystävän, Cocon.
Heinäkuussa minä vietin ensimmäisen palkallisen lomani. Olin lomalla koko kuukauden. Kävimme Valon kanssa ravintolassa syömässä falafelia, Visulahdessa ihmettelemässä dinosauruksia ja hakemassa parit mustelmat luontopolulta. Heinäkuu oli mökkeilyn kulta-aikaa, ja Valo taisi viettää enemmän aikaa järvessä kuin maalla. Valo onnistui myös, epäilyistä huolimatta, syömään kokonaisen nakin.
Elokuussa onnisti vihdoin ja viimein agilitykisoissakin. Mökkimatkan ohella tehty reissu kisoihin tuotti tulosta, ja ensimmäinen luva tuli tuplana. Viimeiset lomapäivämme vietimme retkeilemällä, paikkaan palaamme ensi vuonna varmasti uudestaan! Kävimme myös veneilemässä, ja yksityisyydestä huolimatta Valoa kiinnosti vain lähistöllä olevat grilliritilät.Syyskuussa aloitin opiskelut yliopistossa. Kävimme myös kuvauttamassa Valon, ja tulokset olivat onneksi hyvät. Agilityssa nousimme kakkosluokkaan.
Lokakuussa pohdin ihmisiä, jotka pitävät hallitsemattomia koiriaan vapaina ja pentutehtailua, joka ikävä kyllä nostelee päätään täällä koto-Suomessakin. Teimme myös retken Torronsuon kansallispuistoon, joka tarjosi upeat puitteet hyvälle päivälle. Agilityssa hommat menivät sekä päin putkea että ihan putkeen.
Marraskuu oli kuukausista rankin. Tein kellon ympäri koulutöitä. Kun vapaata oli, tein töitä, ulkoilutin Valoa ja ehdinpä pohtia koiran ravinto-asioitakin. Marraskuu oli ihan älyttömän rankka, mutta palkitseva. Marraskuussa työkaverini otti itselleen rescuekoira Pojun, joka alussa kiipeili seinille ja söi kaiken lampun varjostimista puhelimen latureihin.
Joulukuussa pääsin vihdoin ansaitulle lomalle. Kuun puolivälissä koulu loppui, ja jäljelle jäi enää työnteko. Kun jäin lomalle töistäkin, sain flunssan, jonka parissa olenkin sitten viettänyt lomapäiväni. Tarkemmin ajatellen flunssa on ollut ihan tervetullut; olen saanut oikeasti levätä.
Viime vuosi oli tapahtumarikas, raskas mutta ennen kaikkea onnellinen. Uskon, että tämä vuosi tuo tullessaan ihan uudet kujeet. Mitä ikinä tapahtuukin, toivon, että Valo pysyy matkassani tänäkin vuonna yhtä onnellisena kuin aina.