Sivut

27.1.2014

Älykoira

Vuosi sitten eräs tuttuni joutui luopumaan lapinkoirastaan, koska se ei tullut toimeen perheen pienen tytön kanssa. Se puraisi tyttöä melko pahasti naamaan. Kaikki päätyi lopulta hyvin ja koira pääsi hyvään kotiin maatilalle, jonne perhe saa edelleen mennä katsomaan koiraansa.

Tapaus oli minusta hyvin surullinen, mutta siitä seurasi jotain hyvää meille. Nimittäin älypeli!

Muuttohulinassa tuttuni unohti pakata lapinkoiralleen ostamansa älypelin, joten hän antoi sen meille. Saimme sen jo aikoja sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi testata sitä.






Ja voi pojat, että se vasta hauska peli onkin!

Ihan harmittaa, etten saanut sitä hulabaalota videolle, kun Valo pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan tätä. Se vinkui, raapi, pureskeli, itki, pyysi apua, töni ja lopulta se sai kuin saikin namit omiin kitusiinsa. Ja niin Valo olisi jaksanut pelata tätä vaikka koko loppupäivän, mutta minä tyydyin kolmeen erään. Pelin ideana on siirtää laattoja ja nostaa kuppeja, jolloin alta paljastuu herkku.

Joku saattoi muuten kiinnittää huomionsa siihen, että siirryin melko huomaamattomasti vakavasta aiheesta materialismionneen, mutta toivon että kukaan ei närkästy siitä. Olen edelleen pahoillani tuttuni puolesta, mutta tuttu nyt joka tapauksessa antoi pelin meille, jotta siitä olisi meille iloa. Ja loppujen lopuksi, aika töykeäähän se olisi, jos me vain surkuttelisimme täällä eikä iloittaisi kivasta lahjasta.

Joka tapauksessa, nämä aktivointipelit ovat siitä harmillisia, että kerran opittuaan Valo muistaa pitkään, miten ne toimivat. Ajatusjumppaa ja hupia riittää siis oikeastaan vain yhdeksi kerraksi. Sen takia en ole kauheasti viitsinyt itse ostaa mitään älypelejä.

Pelit ovat silti hauskaa viihdykettä varsinkin silloin, jos ulkoilu on jäänyt vähemmälle. Vaikka Valo on useimmiten aikamoinen tolvana, se on kuitenkin fiksu koira. Älyllistä haastetta olisi siis hyvä tarjota. Itsetehtyjä "pelejä" meillä on ollut mm. pullon sisälle laitettu luu ja tennispallopurkin sisälle piilotettu herkku. Jotain muutakin olisi kyllä kiva kokeilla.

Siispä käytänkin teitä lukijoita nyt häikäilemättä hyväkseni - millaisia itsetehtyjä aktivointihärveleitä te olette tehneet ja kokeilleet?

6 kommenttia:

  1. Itse olen ommellut tyynyn johon olen leikannut reiät ja tehny pienen "kolon" ommelut. Sitten namit koloihin ja joku solmuhomma päälle. Ei mikään kaunein mutta eikö se kauneus ole kkatsojan silmissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kuulostaa jännältä! Ja ehdottomasti, koirien mielestä on muuten varmaan varsin kaunis härpäke kun sisuskin on makoisa :D

      Poista
  2. Meillä on tuo sama älypeli, mutta ilmeni myös sama ongelma, että koirat oppivat sen liian äkkiä :D Meillä leikitään paljon etsimisleikkejä, ja kun namien piilopaikat vaihtelevat, on koiran oikeasti käytettävä päätään (ja nenäänsä). Hitiksi myös Hukan kohdalla on osoittautunut munakenno, jonne on laitettu pienempiä ja isompia nameja. Pienet putoilevat kennon rei'istä sitä paiskomalla, mutta päästäkseen käsiksi myös isoihin, on kenno saatava auki. Lopuksi munakenno tietysti paloitellaan kappaleiksi, ja sekös vasta hauskaa on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, etsimisleikit ovat parhaita! Munakennoa en sen sijaan ole koskaan kokeillut. Oon ajatellut, että se on niin heppoisa, että se menee noin sekunnissa riekaleiksi. Mutta voisi ehkä testata, kiitos vinkistä!

      Poista
  3. Magilla toimii kaikkein parhaiten kumista valmistetut pallot (joiden luvataan olevan ikuisia) jonne laittaa kovia, isokokoisia nameja. Se jaksaa jyystää, ravistella ja suuttua pallolle niin pitkään että on ihan piipussa sen jälkeen. Toinen hyvä on ollut unohtunut ydinluu, jonne laitan esimerkiksi maksalaatikkoa tai koiranmakkaraa ja pakkaseen. Menee pari tuntia aika vikkelään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooi! Meillä on kyllä jonkinlainen kongi (tai siis... feikkikongi), mutta Valo pyytää vaan koko ajan apua, eikä oikein jaksa innostua siitä itsekseen. Mutta tuo ydinluujuttu, se oli hyvä! :)

      Poista