Pullasorsan kanssa

Minulla on tällä viikolla ollut todella kiireistä. Tällaisina aikoina sitä toisaalta hiukan ärsyyntyy, kun päivästä menee kallisarvoisia tunteja koiran ulkoiluttamiseen. Toisaalta taas juuri silloin Valon kanssa vietetyt hetket ovat kaikista tärkeimpiä.

Saa hengähtää ja hengästyä. Nuuhkia ilmaa ja nauttia auringonvalosta. Keskittyä kuuntelemaan ääntä, joka tulee kun lumi rapisee kenkien alla.

Ja huudahtaa koiralle EI, kun se löytää kasan linnuille tarkoitettuja leipiä ja alkaa hotkimaan niitä kuin paraskin pullasorsa.

Viimeistään siinä vaiheessa kaikki läksyt, deadlinet ja projektit unohtuu.