En oikeastaan koskaan ajatellut, että tuloksista selviäisi mitään dramaattista. Olemme harrastaneet agilitya jo kolme vuotta ilman mitään huomattavia oireita. Halusin kuitenkin varmuuden vuoksi selvittää asian. En voisi antaa itselleni anteeksi tilannetta, missä olen pakottanut Valon treenaamaan, vaikka luusto murenisi.
Tätä pohtiessani mieleeni iski pelottava ajatus. Valon kastroinnin jälkeen sen vauhti on vähentynyt. Mutta mitä jos kastrointi ei ollutkaan siihen syy, vaan heikot lonkat?
Valon innostuessa vauhtia toki tulee, mutta mitä jos kipukin unohtuu silloin? Mitä jos olen vuoden verran kuluttanut jo entisestään heikkoa luustoa?
Vaikka pidinkin tilannetta epätodennäköisenä, kalvoi se mieltäni kuvauspäivään asti.
Ja huh. Syvä huokaus - kaikki oli hyvin. Valon lonkat olivat hyvät ja kyynärät erinomaiset. Voimme hyvillä mielin jatkaa treenaamista.
Kuvauspäivänä Valo rauhoitettiin, ja se oli koko loppupäivän kuin pienessä jurrissa. Törmäili seiniin, rojahteli maahan ja tärisi koipia myöten.
Ja täytyy sanoa, että pikkuisen huppelissa taisin minäkin olla. Ihan vain siitä tiedosta, että kaikki on hyvin.
Hienoa, että käytit Valon luustokuvissa! (Otettiinko selästäkin kuvat samalla?) Itse kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä jokainen kisamielessä agilityä tai muuta koiraa rasittavaa lajia harrastava koira (oli rotu sitten mikä tahansa) tulisi ehdottamasti tutkia luustoltaan, aina kun koirat eivät oireile päällepäin vaikka kipuja olisikin ja varsinkin moni koira pitää agista niin paljon, että juoksevat ja hyppivät kipeinäkin. Mutta hyvä juttu, että Valolla näyttäisi olevan kaikki kunnossa. :)
VastaaPoistaJoo, olen kyllä samoilla linjoilla. Parempi tarkistaa kuin katua jälkikäteen! Tuohan se pahinta onkin, että koira harvoin siitä kivusta itse kertoo. Meidän treeniryhmässä oli yksi koira, joka joutui lopettamaan agilityn spondyloosin takia. Se herätti minutkin viimein, onneksi.
Poista