Joskus parhaan viihteen tarjoaa grilliritilä

Ystävämme omistavat moottoriveneen, jonka kyytiin nousimme viime viikolla ensi kerran. Kiertelimme saaristoja ja nousimme maihin pienelle kaupungin omistamalle saarelle, jonka nimeä en enää muista.

Upeat maisemat ja meren suolainen tuoksu porautuivat tajuntaan. Kiersimme saaren ja löysimme pienen grillauspaikan, johon pysähdyimme. Valo oli vapaana ja olisi voinut haistella ja tutkia vaikka koko saaren ympäri - siellä ei ollut melkein ketään muita kuin me.

Puitteet olivat siis ihan luksusluokkaa.

Ja mitä tekee Valo? Ikuinen ahmatti, syöpöttelijäsesse, maistuis-varmaan-mullekin-Valo. Se löysi saaren ainoat grilliritilät ja nuoli niitä koko loppuillan.

Että olisihan sitä voinut vaikka uida meressä, lähteä tutkimusretkelle saaren ympäri tai vaikka norkoilla leikkiseuraa. Mutta ei.

Grilliritilät voittivat.