Sivut

12.11.2013

Rakas rakki

Vaikka Valossa on lukuisia ärsyttävyyksiä, löytyy niitä hyviä puolia paljon, paljon enemmän. Kaiken kaikkiaan Valo on ihan mahtava ipana, sellainen rakas rakki. Tästä seuraa aika siirappinen teksti tuon hurtan hyvistä ominaisuuksista, joten kannattaa laittaa ne vaaleanpunaiset lasit jo nyt päälle.

Ensinnäkin arvostan sitä, että Valo lähtee aina innolla mukaan uusiin asioihin. Minusta on ihan parasta, että minulla on kaveri joka on jo menossa, kun keksin ehdottaa esimerkiksi lätäköissä hyppimistä, onkaloon kurkkimista tai keppien heittelemistä.

Valo lähtee myös aina leikkiin mukaan. Luulin aiemmin, että kaikki koirat tykkäävät leikkimisestä. Agilityssa olen kuitenkin törmännyt koiriin, joita leikkiminen ei voisi vähempää kiinnostaa, varsinkaan jos se ei ole oma emäntä, kuka sitä lelua heiluttaa. Valolle sen sijaan on ihan sama, kuka lelun toisessa päässä on - aina ei tarvitse edes olla ketään.

Valo on todella ihmisrakas. Se on aika hienoa, miten hyvää fiilistä voi levittää niin helposti. Minusta on mahtavaa katsoa miten ihmisten - niin kodittomien, vanhusten kuin ihan tavallisten aikuistenkin - suupielet kaartuvat hymyyn kun ne silittelevät tuota oranssia karvapalloa. Lasten kanssa Valo on aika villi, joten varsinkin pikkulapset säikähtävät Valoa helposti. Luulen kuitenkin, että suuri osa Valon viehätysvoimasta tulee sen energisyydestä ja riehakkuudesta.

Vaikka lapset pelkäävätkin välillä Valoa, ei siihen oikeastaan ole syytä. Valo on nimittäin todella kiltti koira. Sitä saa vetää hännästä ja korvista, halata ja rutistaa. Eikä haittaa.

Olen myös todella kiitollinen siitä, että Valo ei ole remmirähjä. Voin pitää Valoa lenkeillä vapaana, eikä tarvitse pelätä, että se ryntäisi ohimenevän koiran tai jäniksen luo. On se hihnassa kävelykin aika mukavaa. Olemme opettaneet, että vetää ei saa. Valo on ottanut tämän sanoman sydänjuuriaan myöden todeksi, ja pyytää lupaa aina, kun se haluaa mennä haistelemaan jonnekin pidemmälle. Luvan pyytäminen tapahtuu pysähtymällä ja katsekontaktilla. Tähän vastaan sitten joko okei tai ei, riippuen siitä missä tilanteessa ollaan.

Valo on myös mainio koira siitä, että siitä pystyy heti sanomaan, millä tuulella se on. Jos Valo on esimerkiksi innostunut, sen silmät muuttuvat suuriksi ja häntä alkaa pyörimään. Jos se taas on tylsistynyt, se huokailee ja mököttää. Ja jos se on oikein väsynyt, se kääriytyy omaan häntäänsä nukkumaan.

Parasta Valossa on kuitenkin ehdottomasti sen elämänilo. Loputon uteliaisuus, innostuneisuus ja itsevarmuus ovat hyveitä, jotka minäkin mieluusti omistaisin.

6 kommenttia:

  1. Tuikku taitaa olla Valon kopio isommassa koossa:D

    VastaaPoista
  2. Hurjaa! Kyllä meillä vaan tollerinpuolikas pinkoo jänön perään, vaikka ollaan hinkattu asiaa 4kk - iästä lähtien. Oon kade! Magi vois tulla teille oppiin viikoks. 8)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että meillä kyse on kyllä enemmän helposti koulutettavasta koirasta kuin taitavista omistajista :D

      Poista
  3. ihania nää postaukset omasta koirasta <3 Ihmiset uskaltaa kehua ja arvostaa koiriaan avoimesti ihan liian vähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Se on ihan totta! Mietin itsekin tämän kirjoituksen julkaisemisessa, että onkohan tämä nyt liian lässy, mikä loppujen loppuksi on aika hassua.

      Poista