Kolme plus kolme lempikuvaa

Miksi lempikuvat ovat yleensä suttuisia ja huonolaatuisia? Suurin osa ottamistani kuvistani eivät kyllä ole kovin laadukkaita muutenkaan, olivat ne lempikuvia tai eivät. Valokuviin liittyvät muistot tekevät kuvista rakkaita, vaikka niitä ei aina kehtaisikaan näyttää muuta kuin omalle äidilleen. Ja nyt minä näytän ne teille.

Valosta on monta kivaa kuvaa, ja niistä oli vaikea valita ne parhaimmat. Ajattelin ensin valita vain kolme, mutta se oli liian hankalaa. Hyvä kompromissi oli mielestäni kolme pentuajan ja kolme aikuisiän lempikuvaa.

Aloitetaan pentukuvilla, koska ne nyt vaan ovat, no, pentukuvia. Ensinnäkin tämä kuva:

Kuva on niiiin suttuinen, ja silti minä tykkään tästä ihan hirvittävästi. Tämä on luultavasti se kaikista rakkain kuva. Valo on kuvassa meillä toista päivää. Se yritti kaivaa kaapin alle joutunutta lelua, mutta nukahti kesken koko touhun.

Sitten on tämä. Taulu on olohuoneemme seinällä. Kuva on otettu Valon ensimmäisenä kesänä. Valo seisoo mökin rappusilla ja sen suusta roikkuu joku härpäke. Valo on jo pentuna ollut ihan Valo. Lisäksi kuvassa on mielestäni hyvät värit, ja sen takia se on päätynyt seinälle asti.

Viimeinen pentuajan suosikkikuvani on tämä. Valo keksi mököttää verhojen alla jo todella varhain ja se tekee sitä vieläkin. Nurkkaus on Valon lempipaikka, onhan se olohuoneessa parvekkeen ja keittiön vieressä.

Sitten aikuisiän kuvat.

Tämä kuva on otettu viime vuonna mökillä. Valo on kuvassa vain niin valomainen kuin nyt vaan voi olla, ja siksi minä tykkään tästä kuvasta niin paljon. Siellä se rymyää kuin mikäkin elukka. Koko kuvasarjan voi katsoa täältä.



Seuraava kuva on taas otettu tämän vuoden toukokuussa. Tykkään tästä eniten siksi, että olen kerrankin osannut ajoittaa kameran napin painamisen oikeaan aikaan! Kuva on otettu noin kuukausi Valon kastroimisen jälkeen, ja tämä oli yksi ensimmäisistä lenkeistä, kun Valo touhusi samalla tavalla kuin ennen leikkausta.

Viimeinen lempikuva. En itse välitä kauheasti talvesta, koska se on mielestäni liian pitkä, kylmä ja pimeä. Valolle sen sijaan on ihan sama, minkälainen ilma ulkona on. Satakoot vaikka hevosenkokoisia rakeita. Innostus yleensä jalkautuu minuunkin, ja tämä kuva on hyvä muistutus siitä. Tämän kuvan kuvasarja löytyy täältä.

Mitä enemmän katson näitä kuvia, sen enemmän muistoja ja tunteita ne herättävät. Ehkä siksi, sillä ei olekaan väliä, kuinka laadukkaita tai onnistuneita kuvat ovat.