Sivut

16.11.2013

Äiti vai emäntä?

"Mamma antaa sulle nyt vähän nappuloita."
"Odotas kun äiti laittaa pannan päälle."

Kuulostaako tutulta?

Aika moni koiranomistaja puhuu itsestään yksikön kolmannessa persoonassa. Se on aika hellyyttävää, mutta omaan suuhuni se kuulostaa turhan oudolta. Äitini kysyi minulta kerran, miksikä minä kutsun itseäni Valon kuullen. Kun vastasin, etten miksikään, äiti kauhistui: "eihän se tiedä kuka sä oot!" Niin juu.

Mutta vaikka puhuisinkin itsestäni, en usko että käyttäisin sanaa mamma. Enhän minä ole Valon äiti. Olen sen emäntä. Tosin en pidä emäntäkään kovin mukavana sanavalintana, koska siitä tulee mieleen vanhatpiiat, kaulimet ja ne samannimiset pääsiäsmunat (...). Ruotsalaisittan matte ja husse kuulostavat vähän mukavemmilta. Eipä meillä kyllä niitäkään ole käytetty.

Monet itseään äideiksi tituleeraavat taitavat ainakin jossakin määrin inhimillistää oman koiransa. Sinällään ymmärrän kyllä, sillä inhimillistän itsekin Valoa välillä. Sanon esimerkiksi usein ääneen M:lle mitä kuvittelen Valon ajattelevan. Ja en minä sano, että inhimillistäminen olisi täysin väärin. Mutta on se pikkuisen väärin silti. Jos koiraa kohdellaan kuin ihmistä, ketä se oikestaan palvelee? Koiraa vai sen omistajaa?

Valo nukkumassa vieraspedillä. Unikaverina hiiripehmolelu.
Koira pysyy koirana vaikka sitä kuinka puunaisi, vaatetuttaisi ja kutsuisi lapsekseen. Koiranvaatteeista en kirjoita enempää, koska ne ovat mielestäni pelkkää kuraa. Käyttövaatteet, kuten huomioliivit tai herkästi paleleville tarkoitetut lämpivät vaatteet ovat tietysti asia erikseen. 

Ei siis liene kovin epäselvää, että pidän mammattelua ja äidittelyä vähän turhanpäiväisenä. Silti en ole päässyt tästä ilmiöstä täysin eroon. Vaikka en itse tituleeraa itseäni oikeastaan miksikään Valon kuulleen, muut käyttävät minusta sujuvasti sanaa mamma.

Ja niin, kyllähän siitä tulee aika hyvä fiilis. Mamma! Minä olen Valon mamma!

6 kommenttia:

  1. En usko tietynasteisen inhimillistämisen vahingoittavan koiraa mitenkään. Kutsun itseänikin monesti Gingan mammaksi ja höpöttelen sille asioita, mutta se on tavallaan hyvin luonnollista. Onhan sekin luonnollista, että koirat kohtelevat ihmisiä, kuin toisia koiria (laumajärjestys, kommunikointi), joten sinänsä väittäisin, että ihmisellekin on luonnollista, että eläinlajista huolimatta omaa suojattia kohdellaan kuin ihmistä.

    En se tietenkään aina hyvä ole ja ihmiset kykenevät tämän ymmärtämään. Silti on varmasti mahdotonta ihmisen asettua täysin "koiraksi" ja kohdella koiraa aina koirana, sillä jo ruokkiminen syöttäminen, hellittely yms. ovat sellaisia, mitä koirat eivät toisilleen tee (paitsi emot pennuilleen).

    Ihmisten elämässä on paljon turhanpäiväisyyttä, joten itse ajattelin jatkaa mammattelua. Koira kuitenkin nauttii saamastaan huomiosta, joten siinähän sitä voi sitten omistaja itsekseen höpötellä. :) Tietysti inhimillistämisellä on rajansa, jonka jälkeen voi tulla ongelmia, mutta pienimuotoisena se on harmitonta, joskin myös turhanpäiväistä, kuten sanoit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää pohdiskelua! En minäkään usko, että inhimillistäminen koiraa mitenkään vahingoittaa - kunhan se pysyy jossakin järjen rajoissa. Olen tosin törmännyt tapauksiin, jossa koiraa pidetään lapsena, eikä koirana. Siinä vaiheessa tilanne alkaa olla kurja koiralle.

      Mammattelussa ei todellakaan ole mitään vikaa, vaikken itse tee niin! Etenkin jos samalla ymmärtää, että koira on kuitenkin koira. Lemmikille se on kuitenkin loppupeleissä aivan sama mitä siinä höpöttää, joten yhtä hyvin sitä voi kutsua itseään äidiksi. Ja kuten sanoinkin jo tuossa itse postauksessa, tuleehan siitä hyvä mieli.

      Poista
  2. hauska blogi!:) käy kurkkaamassa blogini ja liittymässä jos kiinnostaa : karvakuonosissi.blogspot.com

    VastaaPoista
  3. Me ei olla Urpolle "mitään", siis ei kutsuta itseämme miksikään. Sen sijaan höpötän Urpolle koko ajan jotain, kerron joka päivä mm. että Urpo on kaikista tärkein ja paras ystäväni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kuulostaa hyvin samankaltaiselta kuin meillä! Tosin itse en ehkä höpötä niin kauhean paljon, mutta sanon kyllä usein Valolle että se on paras. Kyllä se fiilis varmasti välittyy, vaikkei koira tarkkoja sanoja ymmärtäisikään.

      Poista