Sivut

19.6.2013

Fiilaten, höyläten ja haukotellen

Valo on alkanut haukottelemaan oikein olan takaa.

Valo haukottelee, kun otan hihnan esille. Se haukottelee, kun laitan sille pannan päälle. Se haukottelee, kun menemme hissiin. Se haukottelee, kun menemme ulos ja kun tulemme sisälle. Se haukottelee, kun se lonnii jossain kilometrin päässä ja minä pyydän sitä tulemaan vauhdikkaammin. Se haukottelee, kun juttelen sille.

Se ei ole väsymyshaukottelua, vaan ihan selvästi jonkun tunteen ilmaisu. Mutta minkä?!


Nämä mystiset suunavaamiset alkoivat vasta Valon kastroimisen jälkeen. Ennen sitä se oli ihan tavallinen haukottelija. Silloin se haukotteli, kun se ei oikein pitänyt jostakin. Haukotus toimi siis pienenä mielenosoituksena. Nyt Valo haukottelee käytännössä jatkuvasti. Sitä alkaa ajattelemaan, että eikö tuo koirarukka pidä enää mistään.

No. Onneksi se ei sentään haukottele silloin, kun se leikkii, syö tai nukkuu. Vasta sitten huolestun.

6 kommenttia:

  1. Meillä Oliver "tekohaukottelee" kun se haluaa saada mut rentoutumaan. Ja samaa teen mäkin sille, jos haluan saman reaktion siinä aikaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha aika hyvä! Mäkin olen joskus kokeillut haukotella, että Valo rentoutuisi. Mutta miten hienoa, että Oliverkin osaa tuon tempun :D

      Poista
  2. Piti ihan vilkaista, olisiko Tuire Kaimion kirjassa (koirien käyttäytyminen) mitään aiheesta. Tämmöistä siellä seisoi: "Joskus koiran käyttäytyminen vaikuttaa tilanteeseen nähden tarkoituksettomalta. Jos vastapuoli viestittää epäselvästi tai koiralla ei ole mahdollisuutta käyttäytyä kuten se haluaisi, se saattaa haukotella, nuuhkia maata tai rapsuttaa itseään takajalalla ilman näkyvää syytä". Kaimio liitti haukottelun myös ylivarovaisen koiran stressinlievityskeinoihin.

    Meillä ainakin Jekku käyttää paljon nimenomaan tuota haukottelua, ja se on oikein diivamaisen äänekästä toisinaan. : D Se tekee sitä yleensä kun se yrittää hillitä intoaan, mutta joskus se tekee sitä kyllä nimenomaan tuollaisissa tilanteissa, missä sen pitäisi vaikka tulla luokse: luokse kyllä tullaan, mutta vauhti on hidas ja se saattaa haukotella - tai rapsuttaa korvaansa.

    Olisi kyllä upeaa osata lukea koiraa, kuten ne lukevat toisiaan. Muuttuisi molemminpuolinen elämä varmasti autuudeksi. : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai vitsit, olen itsekin lukenut tuon kirjan mutta en kyllä kauheasti siitä enää muista. Tuo vastapuolen epäselvä viestittäminen onkin varmasti välillä yksi syy, miksi Valo haukottelee. Kiitos sitaatista :)

      Ja sanos muuta! Olisi se vaan helppoa...

      Poista
  3. Jossain viime talven Koiramme-lehdessä oli hyvä juttu noista koiran "sijaistoiminnoista", vai miksi niitä nyt nimitettiinkään. Meillä alkaa valtava aivastelu kun koirat hoksaa että ollaan lenkille lähdössä. Jompikumpi on varmaan aloittanut sen ensin joskus, ja toinen on oppinut tekemään samalla tavalla. Nykyään molemmat pärskivät kuin allergikot kun laitetaan lenkkivaatteita päälle. Ja se liittyy erityisesti aamulenkkiin.

    Tohon edelliseen hirvi-juttuun vielä, meillähän oli viime talvena kohtaaminen Viksun ja hirven kanssa, täältä löytyy tarina http://www.kalaisi.blogspot.fi/2012/11/mamman-helpotuksen-huokaus.html
    Eli ole tyytyväinen vaan jos Valo ymmärtää pelätä hirveä, hirvi voi kyllä sotkea jalkoihinsa varomattoman, vieressään räksyttävän koiran. Yhden tutun mäyrikselle kävi näin kun se haukkui hirveä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa, se juttu olisi ollut mielenkiintoista lukea! Hah, aika hassua myös tuo aivastelu. Kummallisia on koirien aivoitukset...

      Luin postauksesi, ja hui olkoon! Onneksi Viksulle ei käynyt pahemmin, vaikka aluksi olikin varmaan aikamoinen shokki. Olen kyllä tosi iloinen, ettei Valo juossut sen hirven perään. Voisihan sitä sattua mitä tahansa.

      Poista