Esimerkiksi agilityssa Valo vie lelunsa vuorotellen jokaisen lähistöllä olevan ihmisen luo, jotta kaikki saisivat leikkiä tasapuolisesti.
Ja jos sillä on hätä, se ei hauku eikä vingu, vaan menee seisomaan ulko-oven edustalle. Siinä se odottaa, että sitten kun vaan jollain on aikaa, niin mä voisin käydä pihalla. Ja jos Valon mökillä päästää ulos, se tulee sisälle halutessaan taas ulko-oven eteen seisomaan. Se seisoo siinä ääntä päästämättä niin kauan, kunnes joku tajuaa päästää sen sisälle.
Kerran ollessamme kavereiden luona kylässä, Valo jäi puoleksi tunniksi pimeään vessaan. Valo oli kaverini huomaamatta seurannut häntä vessaan, ja jäi sitten sinne loukkuun. Valo ei taaskaan ilmoittanut olemassaolostaan mitään, odotti vain.
Hiljainen odottelu on erikoista myös siksi, koska yleensä Valo on meidän taloudessa se kaikista puheliain. Se mörisee, huokailee, vinkuu ja ulvoo. Paitsi silloin, kun se oikeasti tarvitsisi jotain. Ja niin tyytyväinen kuin minä olenkin siihen, että Valo käyttäytyy kauniisti, on tämä silti jotenkin sydäntäraastaavaa.
Kyllä puoliaan saa pitää. Ja jos sinut unohdetaan vessaan, siitä saa älähtää.
Kuulostaa tutulta! Viime yönä Nipsuun iski akuutti vatsan vetelyys ja heräsin siihen, kun lämmin ilmahönkäys kohtasi käteni. Nipsu tuijotti minua ja sentti sentiltä siirtyi lähemmäs, mutta ei pitänyt ääntäkään. Kova oli kyllä hätä, kun päästin koiran pihalle.
VastaaPoistaVoi ei, tollerit taitavat olla synnynäisiä reppanoita!
PoistaOii ihana :3
VastaaPoistaJep, onhan se aika symppistä :) Mutta välillä olisi kyllä kiva, jos Valo osaisi edes vähän pitää ääntä itsestään silloin kun tarvitsisi. Ääntä se nimittäin kyllä osaa pitää, mutta se onkin sitten sellaista ylimääräistä älämölöä.
PoistaMeillä tuo on myös tuttua. Pienempänä varsinkin tollerimme unohtui pimeään vessaan, eikä se sanonut mitään. Kun koiruus haluaa ulos niin se tekee samoin kuin Valo, seisoo oven edessä odottamassa. Joskus kun on ollut kamala hätä, ja vatsa löysällä niin pienen piippauksen se on vain päästänyt.
VastaaPoistatollerinkanssa.blogspot.fi
Voi ei! Ei ole helppoa olla ylisympaattinen tolleri.
PoistaVoi ihana Valo! Meidän tolleria on ihan mahdoton unohtaa, mutta vanha skotti on kaikkineen niin vaatimaton ja huomaamaton, että unohdimme sen kerran jopa autoon! Emme muistaneet, että olimme ajaneet rokotuksilta suoraan kauppaan ja käyneet samalla muuallakin metsästämässä jotain tuikitarpeellista samalla, kun takatilassa oli odottanut pieni ja hiljainen koira. Se oli koko matkan niin hiljaa, että unohdimme sen ja kotipihassa autoa tyhjentäessä kantamuksia oli niin paljon, että emme huomanneet muutenkin hiljaisen ja vetäytyvän koiran puuttumista ennen kuin olimme tyhjentäneet ostoskassit ja saaneet ruuan valmiiksi! Sydäntä särkevää, miten tyyni ja tyytyväinen koira autosta haettiinkaan - se ei ollut ollenkaan pahoillaan siitä, että se oli unohtunut autoon. Sama koira on myös unohtunut takapihalle pariinkin otteeseen...
VastaaPoistaOi että, raukkaparka, ihan sydän sulaa! Miten koirat osaavatkin välillä olla niin vaatimattomia ja kärsivällisiä.
PoistaMeillä on kyllä ihan päinvastainen tolleri kuin Valo. Tämän jos unohtaa vessaan, niin tollerihuuto kuuluu äkkiä. :D Meidän kultainennoutaja taas on joskus unohtunut vessaan pimeään...Se on semmoinen reppana, eikä sano kyllä mitään. Hyväksyy vaan kaiken mitä tapahtuu. On ne hassuja otuksia nämä koirat. :)
VastaaPoistaHyvä, että edes osa tollereista on vähän reippaampia :D Ja tosiaan, osaa ne koirat aina vaan ihmetyttää!
Poista