Sivut

14.5.2013

Pohdintoja leikkauksen jälkeen

Valon kastroinnista on nyt kulunut melkein kolme viikkoa ja ajattelin hieman kertoa, kuinka leikkaus on vaikuttanut Valoon ja meidän elämään yleensä.

Pohdimme asiaa melko pitkään, vaikka emme keksineetkään varsinaisesti mitään asiaa, mikä olisi ollut leikkausta vastaan. Ainoa este oli leikkauksen hinta – yksityisillä eläinlääkäreillä hinnat tuntuvat pyörivän 300 euron kieppeillä. 

Agilitykaverin avustamana löysimme eläinlääkärin, joka lupasi kustantaa koko lystistä pelkästään 130 euroa. Silloin ajattelimme, että nyt tai ei koskaan. Tällaisten asioiden päättämisessä rahan ei tietysti pitäisi olla se merkitsevin asia, mutta tällä kertaa, niin kuin elämässä välillä, se vain meni niin. 

Itse leikkaus oli melko nopeasti ohi ja kaikki sujui mallikkaasti. Vaikka Valo olikin kaulurin kanssa kaikin tavoin hyvin raukka, toipui se pikavauhtia ja tikit saimme itse poistettua melko helposti. 

Elätin toivetta, että Valo unohtaisi steriloinnin jälkeen narttukoirat lähes kokonaan. Että muita koiria tavatessaan se ei yrittäisi pelkästään astua niitä, vaan että se voisi myös leikkiä niiden kanssa. Ja että agility sujuisi pelkästään agilityn merkeissä, eikä tyttökoirista haaveilun merkeissä. Ajattelin myös, että Valo saattaisi jonkin verran rauhoittua noin muutenkin.

Oikeasti asiat eivät menneet ihan niin. Ihan yhtä lailla kuin ennenkin ne tyttökoirat kiinnostavat. Mitään varsin isoa ongelmaa meillä ei koskaan tämän kanssa ole ollut, joten ei se kauhean suuri pettymys ollut.

Sen sijaan muita muutoksia on tullut. Lenkeillä käydessämme olen huomannut, että Valosta on kuoriutunut oikea lonnija. Se maleksii aiempaan verrattuna hyvin hitaasti ja huolettomasti eteenpäin, niin että sitä joutuu toisinaan oikein houkuttelemaan kulkemaan vähän ripeämmin. Se pysähtelee lenkeillä myös aiempaa enemmän, kuin pitämään taukoa. Leikkiminen ja agility on edelleen yhtä touhua, mutta niiden jälkeen se on selvästi väsyneempi kuin ennen leikkausta.

Valosta on siis tullut hiukan laiskempi. En tiedä, onko se hyvä vai huono asia, sillä olen aina pitänyt Valossa siitä, että se on sellainen kuin on; hätähousuinen intoilija. Toisaalta se on mukavaa ja helpottaa se toki arkea, kun Valo on rauhallisempi ja väsähtää helpommin. Olen myös tyytyväinen tietäessäni, että ainakin osa sairauksista on poissuljettuja leikkauksen myötä. Ehkä Valo on meidän kanssamme muutaman vuoden kauemmin leikkauksen ansiosta.

Mutta rehellisesti sanottuna: jos olisin tiennyt tämän kaiken ennen leikkausta, en ole varma, olisinko päätynyt steriloimaan Valon.

8 kommenttia:

  1. Jostain olen lukenut, että hormonitoiminnan tasoittuminen kastroinnin jälkeen voi ottaa kuukausiakin, meillä Jekun käytöksessä tuli eroavaisuutta entiseen muutaman kuukauden kuluessa. :) Patalaiska tuo on aina ollut, mutta tsäpäkkyyttä kyllä löytyy innostettaessa. Ja tytöistä se tykkää liikaakin, vaikkei niistä ole koskaan kerennyt oikein mitään tajuamaan. :D

    Jospa Valokin siitä reipastuu. <:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa! Ajattelin, että siinä kestäisi vaan pari viikkoa. Toivottavasti se tosiaan muuttuisi vielä hiukan energisemmäksi, saas nähdä...

      Haha, minkäs sille voi jos luonto vetää tyttöjen luo :D

      Poista
  2. Moi! Hirmu kiva blogi teillä! :) Luin mielenkiinnolla etenkin tämän postauksen, koska meillä on sama operaatio pian edessä 11kk ikäisen tolleri uroksen kanssa. Meille eläinlääkärit ja kasvattaja suosittelivat sterilointia piilokiveksen takia. Se voi kuulemma aiheuttaa kasvain/syöpä riskin jos sen jättää koiran sisälle muhimaan. Vähän leikkaus kyllä jännittää kun on kuullut monenlaisia juttuja miten koiran persoonallisuus muuttuu jne.

    Toivottavasti Valon energisyys siitä palautuu kun hormonit tasoittuu! Jään innolla lukemaan tätä teidän kivaa blogia!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! :) Varmasti parempi mennä leikkaukseen, jos se poistaa tai ainakin vähentää sairastumisriksiä. Olen kyllä kuullut, että moni koira ei ole muuttunut juuri lainkaan. Se taitaa olla aikamoista arpapeliä...

      Ja kiitos, toivon kyllä että Valo tästä hieman energisöityisi :)

      Poista
  3. Tulin vastavierailulle! Ihana blogi teillä :)

    Tosiaan kastroinnin tuomat muutokset eivät tule hetkessä.. meilläkin meni oma aikansa. Miinuksena voisin sanoa valtavan ruokahalun ja sen myötä lihominen, meillä täytyy olla tosi tarkka ruuan kanssa ettei tule liikaa. Ja toinen huono juttu on karvanlaatu. Parhaiten sen huomaa kun vertaa uusia ja vanhoja kuvia. Ei se karvoitus mitenkään ruma ole, en sitä sano ;)
    Muuten olen ollut tyytyväinen että leikattiin, turhat höseltämiset ja machoilut jäi pois.. (jos satunnaista höseltämiskohtausta ei oteta huomioon) :)

    Hauskaa kesää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :)

      En kyllä ole huomannut karvanlaadussa vielä mitään eroa, mutta siinäkin saattaa sitten mennä vielä hetki. Tosin en huomannut Valon kasvamista pennusta aikuiseksikaan, joten kuvista sen näkee varmasti parhaiten :D

      Voi, minä kun niin pidin juuri siitä höseltämisestä!

      Poista
  4. Juu ei se karvamuutoskaan näkynyt heti. Kaikki ottaa aikansa =) Ja voihan se olla, että teillä ei näy karvoissa mitään muutosta.

    Meillä on erilaisia höseltämisiä, hyvää ja huonoa. Onneksi se huono on vähentynyt.. ja ilohepulihösellykset on jääneet :D

    Mutta räpsi paljon kuvia ja kattele niitä sitten jokusen vuoden päästä. Ei sitä paljaalla silmällä huomaa, kun joka päivä tuo koiruli kuitenkin on tuossa vierellä :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo okei, kyllä tuota höseltämistä tosiaan on erilaatuista. Onneksi ainakin nuo ilohepulit on Valollakin jääneet :D

      Se on kyllä aika jännittävää miten eri tavoin leikkaus voi vaikuttaa eri koiriin!

      Poista