Sivut

23.2.2013

Agilitykisoihin?

Olemme harrastaneet agilitya kohta kaksi vuotta, ja minä pohdin, että uskaltaisinkohan tänä vuonna mennä ensimmäisiin mölliluokan kisoihin.

Suurimmat ongelmat meillä lienee minun kärsimättömyydessäni. Valo kuuntelee ja katsoo minua yleensä melko tarkkaan. Mikä kuulostaa tietenkin hyvältä, mutta se tarkoittaa myös sitä, että kaikki minun tekemät pienetkin virheeni heijastuvat suoraan Valon tekemisiin. Jos en kunnolla näytä sille, että hyppää tosta, niin se ei hyppää. Enkä minä läheskään aina näytä, kunhan hätäpäissäni säädän vähän siihen suuntaan, mihin pitäisi mennä. Valon kintut ovat lisäksi noin sata kertaa nopeammat kuin minun, mikä lisää haastavuutta aika lailla. Toisaalta Valo irtoaa melko hyvin. Jos suoraan edessä siintää hyppyeste, niin ei se silloin paljon minua enää katso.

Vaikeimmat esteet ovat varmaan kontaktit. Haastena niissä on pysähtyminen. Puomi ja A-este alkaa jo sujua, tosin välillä etenkin A-esteessä Valo innostuu säntämään sellaista vauhtia estettä alas, ettei siinä oikein enää pysähdellä. Keinua sen sijaan emme ole vielä paljon harjoitelleetkaan. Tosin jos en aivan väärin muista, niin möllikisoissa kontaktiesteitä ei ole lainkaan...?

Muut esteet sujuvat kuitenkin varsin hyvin. Keppejä olemme harjoitelleet ohjureiden kanssa. Tällä hetkellä Valo kulkee ne itsenäisesti kahden ohjurin varalla (yhdet ohjurit alussa ja lopussa). Ja sitä vauhtia! Kepeistä minä olenkin erityisen ylpeä.

Erilaiset käännökset, takaaleikkaukset, valssit, sylikäännökset, persjätöt ja ties mitkä ovat haaste sinänsä. Helpoimmat suunnanmuutokset onnistuvat jo leikiten, mutta jos siksakkia tulee vähän enemmän, ollaan jo ihan ulapalla.
 
  Tässä yksi viimeisimmistä treeneistämme. Viivat ovat hyppyjä, vihreä on kulkureitti. Lähtö tuolta alapisteeltä. Tämän kanssa oltiin jo vähän ulapalla.

Kävin muutama viikko sitten katsomassa agilitykisoja. Juuri tullessani oli kolmosluokan minien vuoro. Rata ei sinällään vaikuttanut mitenkään kovin vaikealta (tosin eihän ne koskaan vaikuta, mutta sitten kun on tekemässä niin se onkin eri juttu...). Vaikka olinkin vain katsomon puolella, jännitti minua kuitenkin niin, että mahassa tuntui. Kisaajat olivat hyvin eritasoisia, ja osa sai nollatuloksia ja hienoja aikoja, kun osalla taas matka tyssäsi heti alkumetreillä.

Ehkä siis uskaltaisin tänä vuonna osallistua. Tosin ensin olisi varmaan hyvä mennä katsomaan edes yksiä kisoja niin, ettei minua jännittäisi...

Onko kukaan käynyt agilitykisoissa, tai missään muissakaan koiraharrastuskisoissa? Millaista on osallistua kisoihin ensimmäistä kertaa? Ja miten kisat ovat menneet?

2 kommenttia:

  1. Kyllä sinne kisoihin kannattaa ihan rohkeasti lähteä. Yleensä mölliluokan kilpailuissa tosiaan ei ole kontaktiesteitä eikä keppejä. Vaikka ei tulisikaan hyvää tulosta, kilpailuissa käyminen on kuitenkin hyvää harjoittelua sekä ohjaajalle että koiralle! Itsekin olen agilityä harrastanut ja käyn aina kun voin niin ahkerasti ainakin epävirallisissa kisoissa.

    Sehän riippuu tietenkin ihmisestä, mutta itse tykkään olla ajoissa kisapaikalla ja katsoa muiden menoa ensin, toisaalta odottaminen voi joskus vaan nostaa jännitystä...
    Minulla kerran kävi niin että en ollut huomannut osallistua rataantutustumiseen, ja vuoroni tuli ja vaikken ollut kerennyt miettimään miten ohjaan radan, sieltä tuli voitto! Eli paras vinkkini on että lähtee vaan rennolla mielellä kisaamaan! Turha stressi ja jännitys tuo koiralle sekä ohjaajalle huonon kisamielen.

    Onnea tuleviin kisoihin :)

    http://tunturin.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta ja vinkeistä :)

      Niin minäkin sen olen järkeillyt, että eihän siellä kisoissa edes tarvitse heti alkuun tulla hyviä tuloksia, se on joka tapauksessa hyvää treeniä.

      Ja ihan mahtavaa, että voititte vaikket edes valmistautunut! Rentous taitaa tosiaan olla se pääjuttu.

      Poista